Blogin otsikko ei voisi olla kuvaavampi alkuraskauden hermoilijalle. Aluksi plussatestin jälkeen oli suuren toivon hetki. Viimeinkin! Toivottavasti tämä menee hyvin! Olin silloin positiivisella mielellä.

Mutta menneisyys, aikaisempi keskenmeno ja pitkä odotuksen odotus on jättänyt jälkensä. En sittenkään uskalla ihan täysillä nauttia. Ja mitä lähemmäksi tulee se hetki, jolloin keskenmeno viimeksi alkoi spontaanisti, sitä hermostuneempi olen. Tämä on yhtä piinailua pahimmillaan! Olen tehnyt varmistusraskaustestejä tasaisin välein, viimeksi tänä aamuna, koska olen huolissani oireiden vähyydestä. Raskaustesti näyttää yhä vahvempaa viivaa. (Olen säästänyt kaikki vanhat testit, joten voin vertailla niitä keskenään, ovatko viivat vahvempia vai heikompia.. säälittävää!) En ole vieläkään uskaltanut varata alkuraskauden ultraa, en ole uskaltanut soittaa neuvolaan. En uskalla nauttia tästä raskaudesta. Voi, mä niin toivon että kaikki menee tällä kertaa hyvin!

Mietin, mistä johtuu toispuoleinen nipistely. Aivan kuin olisi munasarjoja pakottaisi oikealta puolelta. Kun minut ultrattiin tässä kierrossa josta raskauduin, lääkäri sanoi, että oikealla ei ole mitään aktiviteettia vaan ovulaatio tulee tapahtumaan vasemmalta. Miksi sitä oikeaa puolta sitten vihloo? Tietääkö kukaan? Mielessä vilisee kaikki kauhukuvat kystasta kohdunulkoiseen raskauteen.

Ja tämä turvotus! Loppuuko se ollenkaan koskaan? Maha on niin pallona, varsinkin iltaisin. Vyö kiristää iltapäivästä niin, että on vaikea istua, ellei käy löysäämässä vyötä.

Tämmöistä piinailua tällä kertaa!