Nyt on hieman parempi olo kuin edellisen kirjoituksen aikaan. Ei enää ketuta niin paljoa. Henkiset PMS oireet ovat siis väistyneet. Eikä fyysiset niin haittaakaan. Tänään siis OJP10.

Olen surullisena lukenut Mafaldan kuulumisia. Tulee niin elävästi mieleen oma keskenmeno, ja sen jälkeinen aika. Oikeastaan koko viime syksy taisi mennä melkoisessa sumussa ja pimeydessä. Onneksi tämä lisääntyvä valo auttaa ja aika on parantanut haavat. Vaikka kyllä ikävä aina välillä iskee. Ikävä juuri sitä pikkuista, jota sain kantaa hetken sisälläni. Ikäväämme hoitaen kävimme miehen laskemassa jouluna kynttilän muualle haudattujen omaisten muistomerkille, muistoksi pikkuiselle. Se tuntui molempien mielestä tärkeältä. Samalla toivoimme kynttilän toimivan laskeutumisvalona pikkuisemme seuraajalle. Kumpa tulisit jo!

Viikon päästä on vappu. Menkat alkaa varmaan keskiviikkona (TOIVOTTAVASTI EI). Mietin, viittiskö ees testailla ennen sitä? Ehkä tiistaina joka on OJP14. Hiljaisesti ja varovaisesti siis käännän katseeni ensi viikkoon. Toivottavasti viikonloppu saa ajatukset hetkeksi pois tästä asiasta.