Liityin sitten Mafaldan emännöimään projektiin "Vatsakkaasti vappua kohti!". Mieheni ehkä pitää minua vähän höperönä, mutta ehkä tämä piristää hieman tätä odottelua ja piinaamista. Ja onpahan vertaistukea sekä muita projektilaisia kenen puolesta jännäillä :)

Aika kuluu odottaessa. Odottaessa, että kierto loppuu ja pääsen(?) jännäämään, alkaako ne menkat vai ei. Jos alkaa, niin elämäni ensimmäinen Clomifen-kuuri alkaa. Se tiedetään ehkä jo viikon kuluttua?

Välillä mielen valtaa positiivisuus: Kyllä meille vielä lapsi tulee! Mutta milloin se tulee, se on vielä hämärän peitossa. Kyllä meille vielä JOSKUS lapsi tulee! .. Kunnes pessimismi nostaa päätään: Entä jos ei? Entä jos emme saa ikinä sitä kaikken tärkeintä, lasta, vaan väsytämme itsemme hoidoilla, kunnes luovutamme, ja elämme loppuelämän kahden..

Äh, mieluummin elättelenkin noita positiivisia mielikuvia, ainakin näin piinapäivinä.. Kesä tulee ja luontokin herää! Kyllähän mekin onnistutaan!